Myös Suomessa on nähty kultaryntäyksiä. Kerromme tässä artikkelissa mistä kultaryntäyksissä on kyse sekä missä ja milloin kultaryntäyksiä on Suomessa koettu.

Mitä tarkoitetaan kultaryntäyksellä ja missä kultaryntäyksiä on koettu?

Kultaryntäyksestä käytetään myös termiä kultakuume. Näillä termeillä viitataan lyhytaikaiseen kullankaivajien virtaan tietylle alueelle, jolta on löytynyt kultaa merkittävä määrä. Monelle sanasta kultakuume tulee ensimmäisenä mieleen Yhdysvallat tai Kanada, joissa on koettu useitakin kultakuumeita 1800-luvulla. Samoihin aikoihin kultakuumetta koettiin myös Etelä-Afrikassa sekä Australiassa. Kultaryntäys on koettu kuitenkin myös Suomessa, Lapissa. Maailmanhistorian merkittäviä kultakuumeita ovat olleet esimerkiksi Appalakkien kultakuume vuonna 1848, Kalifornian kultaryntäys vuosina 1848-1855, Coloradon kultakuume vuonna 1859, Kanadan Brittiläisen Kolumbian kultakuume vuosina 1858-1860 sekä Klondiken kultaryntäys vuonna 1896.

Kultakuume Lapissa

Jo vuoden 1539 Olaus Magnuksen laatimassa kartassa näkyy tieto siitä, että Suomen alueella esiintyy kultaa. Ensimmäisen kerran kultaa kuitenkin löydettiin tiettävästi Suomesta vasta 1836. Tuolloin nimismiehenä toiminut Boucht onnistui löytämään Kemijoesta dolomiitissa olleen kultahiukkasen. Tuolloin käynnistettiin kultaetsinnät valtiovallan toimesta Kuusamon sekä Etelä-Lapin alueella. Kaivostoimintaa ei kuitenkaan aloitettu, sillä etsintöjen tulokset olivat sen verran vaatimattomat.

Vuoden 1868 syyskesällä Ivajoelta löytyi lupaava kultaesiintymä, joka aiheutti maamme ensimmäisen kultaryntäysen. Asetus kullanhuuhdonnasta annettiin senaatista ja paikalle ryntäsi runsaasti kaivajia. Erityisen paljon kaivajia oli Ivalojoen jokivarressa. Keskuspaikkana siellä käytettiin Porttikosken törmällä sijainnutta Ivalojoen Kultalaa. Parhaimmillaan kultaryntäykseen osallistui kaivajia 500 miehen voimin. Kun Ivalojoen varressa oli kaivettu riittämiin, alkoivat huuhtojat siirtyä pikkuhiljaa kohti Laanilaa. Aluksi kultasaalis oli 55 kiloa vuodessa, mutta se hiipui siten, että myöhemmin kultaa saatiin vuosittain noin 20 kiloa. Alueella yritettiin huuhtoa kultaa myös koneellisesti, mutta kultasaaliit eivät olleet kovin merkittäviä. Alueella nähtiinkin yhtiöiden konkursseja.

Lemmenjoki on tullut myös tunnetuksi kultaryntäyksen kohteena. Täällä kultakuumetta oli pinnalla 2. maailmansodan jälkeisenä aikana. Tuolloin sodasta kotiin palanneet miehet päättivät kokeilla onneaan Lemmenjoella. Osa lumoutui Lemmenjoesta niin, että jäi Lappiin loppuiäkseen. Tällaisia sankareita kutsuttiin kultalegendoiksi, joista kuuluisimpia olivat esimerkiksi Niilo Raumala (Nipa), Yrjö Korhonen (Karhu), Heikki Kokko (Kultasilmä) sekä Kullervo Korhonen (Kone).